Pentumahaa ja terveet silmät

Milli ja Era kävivät taas eilen silmäkontrollissa Apexissa. Nyt silmät näyttivät lähestulkoon puhtailta, hoito oli tepsinyt hienosti! Olipa ihania uutisia :) Milliä hoidetaan kyllä todella tehokkaasti, vielä viikon päästä edessä uusi kontrollikäynti. Tässä välillä lääkitystä taas vähennetään.

Era kertoi että nyt Millillä tuntuu jo ihan oikea pentumaha. Ahneudella ei ole loppua, nyt Milli kuulemma KUOLAA keittiössä kun ihmiset syövät :-DD Raasu <3

Milli toipumassa :)

Milli ja Era kävivät perjantaina eläinlääkärillä kontrollikäynnillä. Siellä todettiin että tulehdus on selkeästi vähentynyt. Turvotus silmissä on laskenut ja punotus vähentynyt. Lääkäri varmisti myös että tulehdus ei ole levinnyt taaemmas silmään: silmänpohjat olivat ihan puhtaat. Lääkitystä muutettiin nyt niin että antibioottitipat jätettiin pois ja niiden tilalle vaihdettiin suun kautta annettava tulehduskipulääke, kortisonitippojen laittamista jatketaan vielä. Lääkäri oli ottanut todellakin asiakseen tämän jutun ja selvitellyt tiineen nartun hoitoa jenkkilän asiantuntijoita myöten. Nyt on suurin stressi kadonnut eikä ilmeisesti tarvitse enää murehtia Millistä eikä pennuista :)

Uusi kontrollikäynti on taas huomenna, hirmu hyvä tuuri että Era sai Millin heti niin taitaviin käsiin!

Niin joo ja eilen Milli oli ryöstänyt Eran vuohenjuustoleivän pöydältä kun Era vähän käänsi selkäänsä. Lapsilla on nälkä :-D

Kamalan illan päätteeksi hyvät uutiset

Era huomasi tänään töistä tultuaan että Millin silmät ovat jotenkin oudot. Ne olivat punaiset ja Milli siristeli kovasti. Era on niin tehokas että oli saman tien matkalla Apexiin viemään Milliä tutkittavaksi. Oltiin molemmat aivan kamalan huolissamme ja maalattiin pahimmat pirut seinille.

Millin silmistä löytyi uveiitti, tulehdus silmän sisällä. Tämän voi kuulemma laukaista stressi (tiineys?) tai infektio. Milli sai tropit silmiinsä ja nyt rukoilemme sormet ja varpaat ristissä että meidän pieni Minni-Peetu tulee näillä nopeasti kuntoon.

Niin ja ne hyvät uutiset... :) Milli ultrattiin samalla ja lääkäri bongasi mahasta ainakin 5-6 pentua! Ihan vielä tämä ei ole iskenyt tajuntaan kun ollaan hermoiltu koko ilta aivan hulluna, mutta ehkäpä huomenna jo. Millillä on kontrolliaika silmien tutkimiseksi perjantai-iltana, pidättehän kovasti peukkuja että tulehdus olisi silloin jo alkanut laskea!

Malttamatonta odotusta

Tajusin juuri että linkki Millin agilityvideoon puuttuu täältä kokonaan. Video on kuvattu meidän pihalla kun Milli oli meillä hoidossa elokuussa, treenattu oltiin yhdessä tätä ennen pari minuuttia :)

Video Millistä

Milli on edelleen tosi ahne, käy kuulemma tuijottelemassa ruokasäkkiä eteisessä ja nuolemassa sitä ulkopuolelta :-D Nisät alkavat olla vähän punertavat. Kyllä me aika kovasti ihmetellään jos se ei ole tiineenä :)

Millin ultra on torstaina 22.10. klo 17, päivitän tänne sitten heti kuulumisia. Pitäkäähän peukkuja!

Spot -aiheisia linkkejä

Olen kerännyt joitakin linkkejä Spotista, sen vanhemmista ja jälkeläisistä. Tässä ne nyt yhdessä paikassa :)

Spotin oma sivu. Tällä sivulla on linkkiä videoihin Spotista.

Spotin isä
Spotin emä

Spotilla on kaksi pentuetta Steinereiden Spacen kanssa (meidän Spacen tytär).

Ensimmäinen pentue

Muutamia koiria tästä pentueesta:
Kid
Kid, agilityvideo
Kid, toinen agilityvideo

Velvet
ja Velvet videolla

Fay
Fay 2

Toinen Steinereiden pentue on vasta vuoden ikäinen, linkki tässä.

Pari koiraa tästä toisesta pentueesta:
Lee
Jim, videolla tällä sivulla

Eka viikko takana

Era on kertonut väliaikatietoina että Millistä on tullut hellyydenkipeä ja tänään se kuulemma varasti ruokasäkistä ruokaa :-D Vaikuttaa ihan lupaavalta ;)

Matkakertomus

Tiistaina 22.9. lähdin aamulennolla Vaasasta Helsinki-Vantaalle, jossa tapasin Eran ja Millin. Nina oli ystävällisesti lainannut meille lentoboksin, kiitos :) Lensimme suoralla Lufthansan lennolla Helsingistä Müncheniin, jonne saavuimme kolmen maissa iltapäivällä. Milli alias Minni-Peetu oli maailman fiksuin matkustaja. Kun Millin boksi kärrättiin meille matkatavaroiden odotusalueelle, Milli vaan makoili kaikessa rauhassa boksissaan. Se oli kyllä iloinen nähtyään meidät muttei millään tavalla stressaantuneen oloinen. Tästä tuli jo tosi kiva fiilis, arvostan ihan hurjasti tuota coolia asennetta pikku-Millissä.

Olin vuokrannut meille etukäteen auton, jolla huristelimme kohti Täferrotin pikkukylää. Matkaa Münchenista tuli joku 250km. Koska kaikkea olennaista pitää aina ikuistaa, yritin ottaa Markon autokuvausohjeiden mukaan oikeasta kulmasta kuvan meidän Mondeosta :-P


Koska olemme Eran kanssa molemmat päteviä suunnistajia, emme tietystikään tarvinneet navigaattoria. Matkan varrella Melanie soitti mulle ja kysyi ekana "Do you know where you are?" :-D Tietty me tiedettiin! Via Michelinin ajo-ohjeet ja Eran karttakirja auttoivat meidät melkein perille asti. Loppumatkasta törmäsimme "Umleitung" -kylttiin: tie jota meidän ajo-ohjeemme neuvoivat käyttämään, oli poikki... Ilta alkoi hämärtyä ja suunnistus meni vähän jännemmäksi. Seilasimme yhden pikkukylän poikki muutamaan kertaan, ja loistavaa logiikkaamme käyttäen törmäsimme lopulta Täferrot -kylttiin, jihuu! Toki siis olisimme voineet soittaa Melanielle ja pyytää suunnistusapuja, mutta kuten totesimme jälkeenpäin: "It was a matter of pride" :-DD Olin käynyt ystäväni Claudian kyydillä Steinereilla vuoden 2007 keväällä joten Täferrotissa oikea talo löytyi helposti.

Spot tuli moikkaamaan meitä heti kun pääsimme perille. Jäi aika voimakkaasti mieleen se tunne kun tyyppi tuli häntä viuhuen tervehtimään: wau! Näin Spotin viimeksi keväällä 2007 jolloin se oli vajaa parivuotias. Ihastuin Spotiin jo silloin, se oli koira josta en meinannut saada silmiäni irti. Nyt paria vuotta myöhemmin tuntui että sen vaikuttavuus oli kasvanut potenssiin kymmenen. Spotista uhkuu itsevarmuus ilman röyhkeyttä. Se tunki välittömästi meidän kainaloon, ei mielistellyt vaan tuli halaamaan. Eka sana mikä meille molemmille Eran kanssa tuli mieleen oli "äijä" :)) Fyysisesti vahvalta tuntuva koira, ei raskas vaan pelkästään voimakas. Voisin oikeastaan sanoa että tuollaista tunnetta mulle ei ole koskaan tullut mistään vieraasta koirasta. Tiesin että olin tehnyt juuri sen valinnan mitä pitikin, ja tajusin saavani vielä hurjan paljon enemmän kuin mitä olin odottanut.


Steinerit olivat ystävällisesti luvanneet majoittaa meidät koko neljän päivän ajaksi. Saimme käyttöön koko heidän talonsa yläkerran, olipa ihanaa kun oli ihan oma rauha nukkua eikä tarvinnut olla koko aikaa isäntäperheen jaloissa :) Melanie ja Ebbo ovat ehkä maailman ystävällisimpiä ihmisiä. Melanien kanssa tutustuimme vuonna 2005 kun Melanie oli astuttamassa Nessiä Spacella, ja asui mun luona Turussa muutaman päivän. Höpötimme jo silloin yötä myöten kaikista terveysjutuista joista meillä on hirmu samanlaisia ajatuksia, ja ihanne-bc on olemukseltaan meille selvästi tosi paljon samantyyppinen :) Sama höpötystahti jatkui taas, sain tosi paljon uutta ajateltavaa meidän keskusteluista.

Steinereilla on kotona narttupentu Spacen ja Nessin pentueesta, nimetty isänsä mukaan Spaceksi :) Pikku-Space on maailman hurmaavin pieni koira, aurinkoinen hymytyttö jonka ottaisin kotiin koska vaan. Nauratti kun siinä näkyi niin paljon meidän Spacea, iskän tyttö oli kova nauramaan. Melanie kertoi pikku-Spacesta kaikenlaista, ja hieman huvittavaa oli että kaikkiin parhaisiin puoliin koirassaan hän kommentoi "that comes from your Space" :)))


Melanie kysyi haluammeko koittaa astutusta jo ekana iltana ja tietysti halusimme. Melanie totesi että hänellä on kamala nälkä ja tietää että Spot astuu Millin kuitenkin, joten ekana pitää saada ruokaa :-D Meitä tietty Eran kanssa oli jännittänyt onnistuuko astutus, mutta Melanien luottamus Spotiin helpotti vähän olotilaa. Ja ihan totta se olikin: kun päästimme Millin ja Spotin pellonreunaan yhdessä, Spot näytti heti siltä että tämä homma hoidetaan heti alta pois. Milli käänsi heti häntäänsä ja näki että kropan puolesta kaikki oli ihan ok. Muutaman kerran sen irvisteli Spotille kun tuli liian lähelle, mutta näki että pienen tytön päässä raksutti kovasti. Melanie nappasi parin minuutin jälkeen kevyesti Millin pannasta kiinni ja homma oli sillä selvä, Spot osasi käyttää heti tilanteen hyväkseen :-P Astutus onnistui runsaat viisi minuuttia sen jälkeen kun koirat päästettiin samaan paikkaan, olipa iso helpotus! Spotin käytöksessä kivaa oli se että se ei yhtään hössöttänyt, ei vinkunut tms. Naurettiin että Spot ei ole mitään kynttiläillallismiehiä :-D

Hyvin nukutun yön jälkeen Melanie vei meidät laitumelle katsomaan Spotin ja pikku-Spacen paimennusta. Maisemat olivat ihan superkauniit ja lämpötila noin +25, saatiin oikein lomakelit. Otin Spotin ja Spacen paimennusta videolle mutta editointi on vielä vähän kesken, laitan videopätkiin linkit jossain vaiheessa.

Spot on oikeasti Ebbon koira, ja Melanie ei ollut ihan varma saako sen toimimaan oikein hänen käskyillään. Hienolta meno meidän mielestä näytti, ja Spot totteli Melanien käskytystä tosi hyvin. Melanie näytti hakukaaria, kuljetusta ja lauman jakoa. Spot hyppäsi välillä lampaita lammasaidan yli, olipa tosi vaivattoman ja kevyen näköistä. Kun Melanie sanoi Spotille että nyt riittää, se juoksi suoraan mun tai Eran kainaloon halittavaksi <3 Mä tykkäsin kamalasti tuosta että se osasi vetää itsensä heti täysin "offille", mutta toisaalta siinä halittavana ollessaan oli kuitenkin huomaamatta skarppina sillä lähti ihan hiljaisesta Melanien käskystä uudestaan täysillä hakukaareen. Siinä meidän vieressä ollessaan se ei taaskaan hössöttänyt mitään, oli vaan.


Ebbo ja Spot ovat kisanneet muutamia kolmosluokan kisoja ja olleet Saksan mestaruuskisoissa. Ebbo kertoi ihanasti siitä miten luottaa Spotiin niin täysillä, myös tilanteissa jotka ovat heille ihan vieraita. Saksan mestaruuksissa oli ollut ihan kamalan tuulista ja hakuetäisyys oli ollut tosi paljon pidempi kuin mitä he olivat koskaan treenanneet. Ebbo oli vaan lähettänyt Spotin ja uskonut siihen että koira hanskaa kyllä tämän kun se kerran osaa, ja niin se teki :) Heillä kisa kaatui sitten myöhemmin mutta haku ja nosto olivat olleet ihan loistavat. Ebbon jutuista ei jäänyt yhtään epäselväksi se miten älyttömästi hän tykkää koirastaan: Ebbo myöhästyi yhtenä aamuna töistä kaksi tuntia kun intoutui kertomaan juttujaan ;)


Pikku-Space oli myöskin hurjan pätevä paimenkoira. Melanie sanoi että Space on ollut oikea luonnonlahjakkuus, hän ei oikeasti ole sille opettanut kovinkaan paljoa. Melanien uusi koira Lynn on tosi paljon haastavampi ja vaikeampi, ja Spacen kanssa on kuulemma kaikki aina helppoa ja mukavaa. Melanie ja Space ovat kisanneet kakkosluokassa. Spacekin loikki lammasaidan yli ja kerrankin mun ajoitus oli kohdallaan kuvaa ottaessa:


Paimennuksen ja lenkin jälkeen astuteltiin taas uudestaan, Spotilla ja Millillä oli herttaiset treffit laitumen reunalla puiden varjossa :) Tämä keskiviikon astutus oli selvästi paras. Spot oli innokkaampi kuin edellisenä päivänä ja Milli pisti vähemmän hanttiin. Melanie otti taas vähän pannasta kiinni mutta muuten mitään apuja ei tarvittu.

Keskiviikkoiltana pääsimme katsomaan agilitytreenejä noin tunnin matkan päässä olevalle treenikentälle. Tosi kiva aidattu nurmikenttä, vieressä viimeisen päälle hieno hirsi"mökki" joka oli jonkinlainen kerhorakennus. Rakennuksen pihalla oli pöytiä joissa ihmiset istuivat oluella, näppärää :-P Nää mun maisemakuvat on vähän surkeita kun en älynnyt ottaa lyhyttä putkea mukaan, mutta pakko oli edes yrittää.


Treeneissä oli aika sekalaista seurakuntaa paikalla. Aika aloittelevia koiria ja ohjaajia, ja sitten niitä jotka olivat kuulemma "hyviä" ja "kokeneempia". Saanen olla vähän eri mieltä tuosta ;) Meitä ärsytti ihan sikana se kun mukana oli jotain nuoria tyttöjä jotka eivät osanneet yhtään palkata ja kehua koiraansa. Ryhmän vetäjä korjasi vain koirien suuntaa palkan sijainnilla, eikä huomauttanut mitään siitä että se varsinainen ongelma oli sikahuono ohjaus... No joo, olimme kiltisti hiljaa :)

Melanien ohjaus olikin ihan eri luokkaa kuin muilla. Osasi valita linjoja paremmin ja kehui koiriaan hurjan kivasti. Tosin tätä mä osasin odottaakin :) Spot on mennyt agilitya vain muutamia kertoja ennen tätä, mutta pääsi kuitenkin treeneihin mukaan että näkisimme sen menoa. Tämäkin tilanne oli kyllä tosi mukava nähdä: Spot ei hötkynyt radan reunalla mitään paitsi silloin kun Melanie meni jonkun muun koiransa kanssa. Melanieta katsellessa oli ihan pakko haukkua, muut Spotia eivät häirinneet pätkääkään. Se osasi olla aivan täysin välinpitämätön muita koiria kohtaan. Vein sitä remmissä ohi jostain aidassa kiinni olevista, täysillä räyhäävistä koirista, ja Spot ei oikeasti edes huomannut niitä. Se ei piipannut missään vaiheessa ja osasi makoilla kentän laidalla ihan rauhallisena.

Spot hyppäsi kivasti, tosi kevyen näköisesti. Selvästi sen oli annettu lähinnä vain luukuttaa, se lukitsi esteitä hyvin heti kun sai luvan. Treenien lopuksi Melanie tarjosi mulle Spotia ja tietty olin heti mukana :) Radanpätkä oli aika hassu, jotain suoraa vaan lähinnä ja mukana sarjaeste, mutta oli kiva silti saada vähän tuntumaa koiraan. Mun saksankielinen käskytys ei ollut ihan ajantasalla joka paikassa ja Spot ei tehnyt mitään ilman lupaa. Välillä pelkkä kunnon kroppaohjaus riitti kun sanat olivat hukassa :) Yhden kiihdytyspätkän jälkeen piti kääntää tiukkaan kohdassa jossa oli ansaeste takana, ja mä refleksinä tietty suhisin ennen käännöstä. Spot veti täydestä vauhdista liinat kiinni ja kääntyi ihan ylitiukasti <3 Melanie oli heti että "mitä sä sille oikeen sanoit :-O" :-D Spot lähti lelupalkan saatuaan vetämään kunniakierrosta ympäri kenttää mutta tuli sieltä heti mun luo jos vähänkin kutsuin. Ihana, oisin ottanut heti aksakoiraksi Tuovilaan!

Treeneissä oli mukana pari Spotin pentua, yksi niistä oli Steinereiden kasvatti (pikku-Spacen tytär) Fay. Se oli tosi kivan ja säpäkän oloinen narttu, miellytti mua sekä käytökseltään että ulkoiselta olemukseltaan.


Torstaina Ebbo lintsasi vähän töistä että sai tulla itse näyttämään meille Spotin paimennusta :) Oltiin eri laitumella ja eri lampailla, rinnemaastoa. Ensin lampaista piti erotella sopiva lauma kun aitauksessa oli tiineitä ja karitsoita mukana. Oli kiva katsoa kun Melanie ja Ebbo tekivät yhteistyötä kahdella koiralla (Space & Spot).


Pitkien hakukaarien lisäksi Ebbo näytti Spotin kanssa "singlingiä" (en tiedä onko tälle joku suomenkielinen sana) eli yhden lampaan pitämistä paikallaan. Lampaat olivat aika älyttömän lentäviä ja tuo oli melko vaikuttava näky. Spot oli tässä vaiheessa jo tosi väsynyt ja laitumella oli kuuma, mutta se keskittyi ihan hirmu hienosti olemaan tarkka ja rauhallinen. Se sai olemuksellaan lampaan pysymään ihan rauhassa paikallaan.


Paimennuksen jälkeen käytiin viemässä parille laitumelle vettä ja tarkistamassa sähköt, ja sitten mentiin pitkälle lenkille ihaniin metsiin ja pelloille. Vitsi mä niin voisin muuttaa tonne...

Lenkin jälkeen astutettiin vielä kertaalleen. Nyt ei selvästi ollut enää niin hyvä hetki kuin edeltävänä päivänä, päätellen sekä Spotin että Millin käytöksestä. Astutus onnistui kuitenkin taas parin minuutin jälkeen ongelmitta, mutta veikkaisin että se keskiviikon kerta on lähinnä oikeaa hetkeä.

Perjantaina lähdettiin sitten aamusta takaisin kotia kohti. Matka meni takaisin päinkin tosi kivasti. Pakollinen turistikuva piti ottaa vielä lentokenttää lähestyttäessä.


Milli oli taas ihan rauhallinen lennon jälkeen eikä näyttänyt ottaneen mitään stressiä koko touhusta. Muutenkin Milli käyttäytyi koko reissun ajan hirmu fiksusti, nukkui keittiön pöydän alla kyljellään kun Steinereiden kahdeksan koiraa hössöttivät ympärillä :) On se vaan fiksu tyttö!

Kiitos hurjan paljon hauskasta matkaseurasta Eralle, tämä oli ehdottomasti yksi mun parhaista reissuista ikinä :) Nyt jäämme sitten sormet ja varpaat ristissä odottamaan mahdollisia Saksan tuliaisia. Huih.